Huppu rahille (*VINK*, paksun kuteen käyttötapa)

Käteni eivät tykkää paksun neuloksen tai kuteen virkkaamisesta. Näitä on tullut kuitenkin hankittua aina lisää ja niille piti tietenkin keksiä käyttöä.

Nyt virkkaan vanhaan rahiin päällistä. Minulla on Nalle-lankaa ja vaaleaa trikookudetta. (*VINK*)Virkkaan Nallella kuteen ympäri niin, että kude kulkee kiinteiden silmukoiden sisällä. Eipä ota käsille ja valmistakin tulee tosi haipakkaa.

Pakko tunnustaa - meinasin ensin tehdä maton. Mutta kun se ei onnistu minulta millään. Kupruja tulee, ei voi mitään. Virkkasin ja purin, virkkasin ja purin. Kun maton tekele oli suurin piirtein tuon rahin leveyden kokoinen, minulla välähti. Nyt saankin vain virkata ympäri, ympäri ja ympäri ilman lisäyksiä ja lopputulema onkin rahin päällinen. Ja vielä hieno :) Kun siitä tekee aika tiukan ja sovittaa aina välillä, istuvuus on taattu. Toinenkin samanlainen rahi jo odottelee uutta pintaa...

Laitoin näytille myös tuon uuden kaverini, josta en luovu. Se on virkkauskoukku, tässä kokoa 3,5. Ihana ja paras.

Löysin sen ihan sattumalta lankakaupasta. Se on Cloverin Soft Touch -virkkuukoukku. Tällaiselle himovirkkajalle aivan oiva työväline.

Ostin niitä sitten aina pikku hiljaa eri kokoisia. Collect them all -tyyliin.

Moi

Uusi blogi - vihdoinkin uskallan (*VINK*, peiton reunuksesta tosi siisti)

Moi, olen jo kauan miettinyt oman blogin aloittamista. Se on kutitellut mielessäni ja olen suunnitellut sitä pitkään. Suunnitellut ja suunnitellut mutta en ole päässyt puusta pitkään.

Tänään päätin, että suunnittelu loppuu nyt ja aloitan blogini heti. Menin ulos ja kuvasin juuri valmistuneen peittoni ruohikolla, puun oksalla, tuolin päällä, riippukeinussa. Mikään ei oikein tuntunut onnistuvan. Mutta se ei lannista.

Siispä.

Sain pitkän projektini valmiiksi muutama päivä sitten. Aloitin peiton tekemisen Novitan Impivaara sukkalangasta virkkaamalla pylväitä. Takareunasta. Ja aina yksi kerros yhdellä värillä. Toiseen reunaan tulikin sitten pääteltäviä häntiä joka kerrokselle. Alun pätkän virkkasin työhön mukaan.

Värejä on viisi, käytin niitä sekaisin, aina vähän silmämääräisesti suunnitellen. Tein sen kolmesta osasta, ettei työstä tulisi liian painava virkata. Mitat ovat 150 x 180 cm. Aika iso ja painava siitä tuli. Ja lämmin.

Muistan, kun lapsena olin sairaana, mummuni isoäidin palasista tehdyn peiton alla oli niin turvallista ja lämmintä. Vaikka omat lapseni ovat jo teinejä, ajattelin, että he saavat vielä nauttia minun tekemän peiton alla, ei vain nuhaisena vaan muutenkin. Ja sitten toinen saa viedä sen mukanaan omaan kotiinsa (nyyh). Toisenkin peiton olen jo aloittanut mutta siitä sitten toisessa postauksessa.

Tässä lähikuva neuloksesta (vai miksi sitä nyt sanotaankin):

Reunat virkkasin kiinteillä silmukoilla. Ensin kokeilin vain yksinkertaista reunusta. Mutta se näytti niin epäsiistiltä. Sitten keksin. *VINK* Olin virkannut ensimmäisen kerroksen. Toisen kerroksen aloitin virkkaamalla toisesta reunasta seuraavan kerroksen ja siitä jatkoin viisi kerrosta. Sitten käänsin koko peiton ympäri ja aloitin siitä ensimmäisen kerroksen toisesta reunasta taas virkkaamaan kiinteitä silmukoita. Kun molemmat "lärpäkkeet" oli tehty, käänsin ne sisäänpäin ja ompelin kiinni. Kulmissa tein kavennuksia virkkaamalla pari silmukkaa aina yhteen.  Huh, mikä sepustus...Kuva siis alla:

 Isompi kuva vielä , eri päivänä otettu kuin muut, näyttää eri sävyiseltä.



Ja koko peitosta vielä kuva ruohikolla.

Voi, kun olisikin kivaa, jos joku kommentoisi. Mutta eihän siellä vielä voikaan olla ketään. Ehkä jonain päivänä.

Nyt se on tehty. Kivaa. Moi